Casanova

Viimeisessä Labradori-lehdessä oli artikkeli otsikolla: Asuuko kotonasi Casanova? Käsi nousee ylös...täällä. Taitaa olla poika siinä iässä, että ulkona voisi viettää vaikka koko päivän haistellen aina samoja kohtia yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten kun se paras haju löytyy lyödään vitosvaihde päälle, suljetaan korvat, ja vedetään hullun kiilto silmissä ja kuola valuen omistaja raukkaa perässä, joka nolona yrittää ladella koiralle käskyjä äänensävy vaihdellen. Mikään ei tässä vaiheessa enää toimi. Ehkä reitin vaihto, jos vähemmän hajuton reitti löytyy.
Kerran joku oli tuonut (erehdyksessä toivon...) juoksuisen nartun läheiseen koirapuistoon jonne menimme. Onneksi se oli toisessa aitauksessa. Pablo näet yritti jo kaivaa aitauksen ali toiselle puolelle. Miten siinä sitten olisi käynytkään, jos tyttö olisi ollut samalla puolella aitaa, en halua edes tietää. No koko ilta oli sitten vähemmän tai enemmän vinkumista ulos, rauhoittumisesta puhumattakaan.
No ei se aina onneksi tällaista ole, silloin tällöin jos lähellä on joku juoksussa. Tämä on tätä uroskoiran arkea.















Tänään kävimme Rajasaaressa uintireissulla. Se on mukava ja iso paikka, jossa koirat saavat juosta ja uida omassa tahdissaan. Näimme muitakin viikonlopun viettäjiä saaressa, joita kaunis ilma oli houkutellut ulos. Pablo ihastui erityisesti mustaan labradorineiti Lissuun...yllätys.. =D