Let´s go

Käväisimme näyttäytymässä Hakunilan kansallisessa koiranäyttelyssä. Päivä oli sateinen ja märkä, mutta onneksi lämmin. Saappaat litisten juoksin Pablon kanssa avoimen luokan kehässä. Jostain syystä koira ei oikein ollut halukas esiintymään tänään. Ei juossut kunnolla eikä suostunut pysymään kauaa paikallaan seistessä. Tuomarin antoi tosin tutkia hyvin. Tänään ei mennyt oikein hyvin, mutta ehkä ensi kerralla. =D
Tuomarina Harry Tast. Arvostelu: Hyvä tyyppi. Hyvinkehittynyt oikeanmuotoinen runko. Tasapaino ei löydy seisonnasta eikä liikkeestä. Hyvä leveäkalloinen pää. Täysi pigmentti. Jäykät välikämmenet. Kevyt luusto. Erinomainen karvanlaatu. Ohut häntä. Liikkuu kovin lyhyellä askeleella ja pyrkii pomppimaan laukassa. AVO H.

Leotski kylässä

Eilen kävi Leo-labradori Pabloa moikkaamassa. Kävimme ensin viereisessä koirapuistossa juoksemassa pois pahimmat energiat. Leon vieressä huomaa kuinka paljon Pablo on kasvanut ja rotevoitunut. Vielä kesän alussa ne olivat suurinpiirtein samankokoiset ja välillä katsoimmekin niiden juostessa, että kumpi onkaan kumpi. Leo on käyttölinjan koira ja nyt niistä huomaa vasta kunnolla niiden erilaisuuden. Leo on sutjakka ja P pötköä mallia.

On myös jännää huomata miten uroskoirat kasvavat ja miten niiden urosten ominaisuudet muuttuvat. Ennen Pablo ei välittänyt ollenkaan jos sen selässä hyppi ja lähti lähinnä pois jos joku sille haukkui tai murisi. Nykyään se melko heti murahtaa, että pois sieltä selästä. Samoin lenkillä jos joku uros murisee sille, se yleensä vastaa murahtaen takaisin, että älä mulle ala. Että on tullut näitä macho man piirteitä. Ensimmäisenä se ei ole kuitenkaan murisemassa kellekään.
Puistossa pojat ottivat leikkisästi selvää kumpi onkaan pomo. Hetken nujakoinnin jälkeen Pablo selätti Leon ja piti tassua coolisti sen rinnan päällä, tyyliin pysys siellä maassa vaan juniori.

Harjoittelua metsikössä

Keskiviikkona olimme metsässä tekemässä hakuruutua Sulon ja Leon kanssa. Lokit ja fasaanit saivat kyytiä. Leo päätti käydä piehtaroimaan lokkien päälle. Fasaanit se jätti rauhaan, koska tykkää niistä enemmän. Pablo taasen yritti alkaa nakertamaan ensimmäisen hakemansa lokin siipeä. Kunnon murina ja lokki pois pojalta äkkiä. Sen jälkeen se taisi saadakin jutun juonesta kiinni, koskapa haki tosi hyvin ja innoissaan seuraavat linnut. Noutaminen sujui mielettömän hyvin molemmilta pojilta alkukommelluksien jälkeen. Ehkäpä on siis mahdollista joskus päästä jopa taippareista läpi! Sulolla oli ensimmäinen tutustumiskerta lintuihin. Se löysi linnut hyvin, muttei halunnut tuoda niitä luokse. No Sulohan ei tosin olekaan noutaja. Se on enemmänkin jälkipoikia. Mutta ehkä sekin vielä tuo niitä kunhan pääsee harjoittelemaan.