maanantai 22. joulukuuta 2008

Pablo lähtee huomenaamuna joulun viettoon Mäntsälään ja me lähdemme Pariisiin. Saattaa tulla kyllä ikävä poikaa...mutta eiköhän se keksi siellä tekemistä ja kepposia. =D

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Näyttelyhuumaa

Ei tullut voittoa kannustuksesta huolimatta ;D Hieno päivä kaikin puolin ja kokemusta kertyi taas roppakaupalla. Messuhallin tilat olivat hyvät ja väljät, oli suhteellisen helppo liikkua paikasta toiseen. Aikainen aamuherätys oli ainoa miinus, kello kuudelta ylös, huh. Kahdeksalta piti olla jo paikan päällä, Pablon kehä alkoi yhdeksän aikaan.
En ihmeekseni jännittänyt ollenkaan niin paljoa, kuin aikaisemmin, kai tähänkin sitten alkaa jo tottumaan. Voi olla että lähdettiin vähän liiankin rennolla otteella tähän näyttelyyn. Pablo kaipaa runsaasti harjoitusta, varsinkin tuomarin käsittely on aina se ongelmakohta. Nytkin se innostui ihan liikaa, kun tuomari tuli kohti, eikä malttanut seistä kunnolla aloillaan. Miten sen pomppimisen oikein saisi kuriin, vinkkejä otetaan vastaan... Ninalle suuret kiitokset seurasta ja kantoavusta! =D
Tuomarina toimi Per Iversen Norjasta.
Arvostelu: Ok koko, tarvitsee lisää aikaa kehittyäkseen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula, toivoisin voimakkaampaa ja täyteläisempää rintakehää. Hyvät jalat ja tassut. Saisi olla yhdensuuntaisemmat liikkeet. Erittäin ystävällinen ja innostunut uros.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Sorsastusta ja jännitystä















Ostin Pablolle uuden lelun, vanhat on jo niin moneen kertaan teurastettuja ja kasaan kursittuja. Pehmosorsa, josta kuuluu sorsamainen kvaak-ääni, on heti kovassa käytössä. Heti aamusta poju nappasi sorsan suuhunsa ja kvaakutteli menemään. Kerrankin löytyi sellainen lelu, josta ei lähde korvia vihlova vinkuminen, hienoa.
Eilen illalla tavattiin Quattron porukat puistossa. Pallottelua ja Q:n härnäämistä. Mietittiin huomista näyttelyäkin. Pientä jännitystä alkaa olla ilmassa, nyt kun tajusin että sehän tosiaan on huomenna...apua. Miten sitä taas saisi omat hermonsa pysymään kurissa. Tuntuu ettei se jännitys siellä paikan päällä helpota ikinä. Ja varsinkin nyt kun on vuoden suurin näyttely edessä. Onneksi sain Ninan apuriksi, ettei tarvitse ihan yksin raahata häkkiä ja koiraa halliin. Saas nähdä millä tuulella poika on, malttaako esiintyä lainkaan vai meneekö showksi...