Sulo yökylässä

Sulo walesintiikeri tuli meille yökylään eilen. Pablo on siitä aivan innoissaan, paitsi silloin kun kaveri roikkuu huulessa tai korvassa kiinni. Eilen Pablo haastoi Sulon tuijotuskisaan, yritti saada kaveria riehumaan. Yritetään nyt kuitenkin välttää sisällä riehumista ja pitää huonekalut paikoillaan. Ihan hyvin pojat osaavat sitten sisällä rauhoittua, kun ovat saaneet ulkoilla kunnolla.
Käytiin päivällä lenkillä ja törmättiin koirapuistossa Quattroon ja Mangoon. Pablo nautti kun sai telmiä molempien kaveriensa kanssa. Ja Mangolla oli vientiä näiden kahden nuoren pojan kanssa.
Iltapäivällä Sanna tuli kylään ja lähdettiin sitten poikien kanssa taas ulkoilemaan. Tommo sai rauhassa katsoa futista sen aikaa.
Illalla pojat menivät ihan nätisti nukkumaan ja yöllä joku kaveri taisi hiipiä salaa sänkyynkin nukkumaan. Aamulla molemmat kävivät tökkimässä märillä nenuillaan ja pomppivat päällä, kun yrittivät saada meitä hereille. Se siitä pitkään nukkumisesta.
Ajattelin että kahden koiran ulkoiluttaminen yksin olisi haasteellista, mutta ihan hyvinhän se tänä aamuna sujui. Pablo käveli tosi nätisti ja odotteli aina Suloa.
Oli tarkoitus lähteä retkeilemään poikien kanssa tänään, mutta ulkona näyttää satavan vettä, harmin paikka. Voi olla että jää sitten vähän lyhyemmäksi kävelyksi vaan. Täytyy käydä sitten vielä koirapuistossakin riehumassa pahemmat energiat pois.
T toivotti myös Sulon tervetulleeksi jatkossakin hoitoon koska vaan, pojat kun tulevat niin hyvin toimeen ja onhan Sulo niin Suloinen!









Sängyn valtaajat.

Pojat väsyneinä.

Lumisukeltaja

Voi onnen päiviä, kun saapui se kauan odotettu lumi tänne pääkaupunkiseudulle! Viime talven lumettomuuden muistaessani, mietin muistaakohan Pablo ollenkaan lunta, kun se oli kuitenkin kovin pieni silloin. Mutta kyllähän se muisti! Kun oven aukaisee aamulla lenkille mentäessä, kaveri sukeltaa samantien pää edellä hankeen. Se on varmaan parasta mitä Pablo tietää. Luonto on kyllä upean näköinen valkoista hohtaessaan, poissa on se pimeys ja tylsyys, joka ilman lunta vallitsee. Sitä oikein odottaa että pääsisi lenkille. Nyt vaan peukkuja pitämään, jotta se pysyisi maassa mahdollisimman kauan. (Taitaa sataa jo räntää...) Toivottavasti tästä talvesta tulisi edes lumirikkaampi kuin edellisestä.

Talvi tuli sittenkin!

Tänä aamuna kun herättiin, näytti mittari -8 astetta. Huh, mikä pakkanen! Laitoin kunnolla päälle, untuvatakin ja kaikki, mutta kuumahan siellä tuli tarpoessa, poskia vaan vähän nipisteli näin äkkiseltään. Pablo oli innoissaan, se kun tykkää lumesta yli kaiken. Ihmeen nätisti se kuitenkin tassutteli aamulenkin. Eilen illalla se oli kuulemma vetänyt kuin veturi innoissaan. Lenkin jälkeen se yleensä heittäytyy etupihalle kieriskelemään, siis jos on lunta.
Eilen iltapäivällä saatiin vihdoin talvirenkaatkin alle, viime tipassa. Ei olisi ollut tänä aamuna muuten tielle asiaa. Joka renkaanvaihtopaikassa oli monen päivän jonot, itse kun ei niitä viitsitty laittaa laiskat.
Ihan kiva että on muutama aste pakkasta, piristävää sen sadekauden jälkeen. Eikä tarvitse olla koko ajan pyyhkimässä kaverin masua. Ja voi päästää sen takapihallekin, nyt kun se on jäässä. Sadesäällä se on pelkkää mutalöllöä.
Ai niin yks päivä kuulin hauskan kommentin lenkillä ollessamme. Tuli joku narttukoira vastaan ja Pablo alkoi sille inistä siinä eikä malttanut jatkaa matkaa. Se nainen tokaisi että malttaako se Julio Iglesias lähteä nyt ollenkaan... Pablo taisi serenaadia laulaa neitoselle. =D

Vähän treenailua

Lauantaina lähdettiin Pablon ja Sulon kanssa vierailemaan amerikanbuldoggi harrastajien toko treeneihin. Treenaaminen nyt oli vähän sitä sun tätä. Pablo ei aluksi halunnut keskittyä lainkaan, kun olisi pitänyt vaan päästä moikkailemaan muita, yllätys... Menin sitten sen kanssa vähän sivumpaan harjoittelemaan kontaktia ja seuraamista. Välillä se sujuikin ihan kohtalaisen hyvin. Pablo on vaan sellainen häseltäjä, ettei malttaisi millään keskittyä. Kestää aina hetken aikaa, ennenkuin viitsii kuunnella. Mutta sitten kun se innostuu, tekee asioita yllättävänkin hyvin. Otettiin myös paikalla makuuta ja luoksetuloa liinassa, en ihan luottanut siihen ettei ryntää buldoggien seuraan. Mutta se sujui ihan loistavasti. Matkalla takaisin, pojat saivat juoksennella vapaana pallon perässäkin. Kolme tuntia oltiin reissussa ja käytiin sen jälkeen meillä kahvilla. Väsynyttä porukka taisi olla retken jälkeen, mutta mukavaa oli! Kiitos taas seurasta Ninalle ja Sulolle. =D














Treenikuvan ottanut Mia Wahlsten

Erinomainen viikonloppu

Mitä hä?
Perjantaina lähdettiin ajamaan Lahteen töiden jälkeen, ettei tarvitsisi niin aikaisin herätä näyttelyaamuna. Oltiin siis yötä Tommon vanhempien luona. Herätys oli lauantai aamuna kuitenkin jo klo seitsemän, jotta ehdittäisiin ajoissa paikalle. Kehät alkoivat puoli kymmeneltä.
Yllättävän rauhallisesti Pablo suhtautui parkkihalliin, eikä tällä kertaa sen kummemmin piitannut kaikuvista äänistä. Siellä oli tosin paljon tilavampaa, kuin esim. Hyvinkäällä viime näyttelyssä. Itsekin osasin jo ottaa vähän rauhallisemmin . Mitä nyt suuta kuivasi ja jännitti hieman... Mutta pääasia että koira oli rennompi kuin edellisellä kerralla eli se yllätti positiivisesti. Ja häkissäkin se suostui olemaan jonkun verran, tosin tykkäsi enemmän katsella meininkiä sen ulkopuolelta. Tommo oli suurena apuna, koska Pablo rauhoittui hänen kanssaan tosi hyvin ja minä sain sitten rauhassa katsella muita kehiä.
Nuorten luokassa oli kolme koiraa, yksi oli poissa. Pablo sai laatuarvosteluksi erinomaisen, ja tuli luokkansa kakkoseksi, elikä hienosti meni. Juoksi tosi kivasti, ei pomppinut ollenkaan eikä katsellut juuri sivuilleen. Tosin meinasi sitten tuomarin päälle hypätä kerran. Alkaa se kait kuitenkin pikkuhiljaa oppia mikä on homman nimi. Päästiin vielä PU kehäänkin, luulin että olisimme voineet jo lähteä, mutta onneksi kehäavustaja neuvoi jäämään. Sen verran hukassa nämä säännöt vielä ovat näköjään... Siinä kehässä ei kuitenkaan enää pärjätty. Mutta hyvä näin!
Näyttelyn jälkeen ajettiin Mäntsälään, jossa oltiin seuraava yö. Pablolla siis oikein reissuviikonloppu.
Kuvista ei tullut oikein hyviä, huono kamera...

Arvostelu, tuomarina Riitta Liisa Lehtonen: Hyvä tyyppi ja koko. Hyvä pää, mutta silmät sijaitsevat liian kaukana toisistaan. Vahva luusto. Vielä melko kapea eturinta. Erinomainen karva ja häntä. Lihaksikas ja hyväkuntoinen. Riehakas, mutta osaa esiintyä halutessaan.