Onnellisena lumesta

Pablo piehtaroi takapihalla.

Talvista retkeilyä

Eilen lähdettiin T:n ja Pablon kanssa retkelle Haltialaan kun oli niin hyvä ilma, eikä pakkasta juurikaan. Törmättiin parkkipaikalla Quattron porukkaan ja lähdettiinkin siitä sitten yhtämatkaa kävelylle. Pojat saivat juoksennella vapaana metsässä, voi sitä hauskuutta. Oikein huomasi taas kun Pablo hymyili onnellisena. Tarvottiin kahvilalle, joka on onneksi auki melkein aina. Nytkin siellä oli ihmisiä ihan jonoksi asti. Kylläpä maistui tuoreet munkit ja kahvi hyvälle siinä terassilla. Ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa metsästä takaisin autoille. Kolme tuntia vierähti nopeasti kävellessä. Oli tosi kiva retki! Harmi vaan kun ei kellään ollut kameraa mukana, metsämaisemat olivat matkan varrella niin hienoja että olisi varmaan tullut hyviä kuvia. No ehkä ensi kerralla sitten.

Pablo ja Quattro kivellä 10.1.2009

Haltialan metsässä.

Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Vuodenvaihde meni hienosti, rohkeana poikana Pablo vain pällisteli raketteja ja halusi takapihalle pallottelemaan, välittämättä raketeista sen enempää. Tommo sai hoitaa ulkoilun ja pallottelun, koska itse makasin jossain pirullisessa vatsaflunssassa sohvalla koko vuodenvaihteen ja seuraavan päivän.

Opettelimme yhtenä päivänä Pablon kanssa pelaamaan älypeliä, jonka se sai Sulolta lainaksi. Peli on puinen, jossa on tappeja, joiden alle voi piilottaa nameja. Koiran pitäisi nostaa pois ne tapit , joiden alla namit ovat piilossa. Hienosti Pablo niitä nostelikin, nosti tosin kaikki, vaikkei kaikkien alla ollutkaan palkintoa. Piti tietysti tarkistaa, josko vaikka olisikin. Peli jäi sitten tuolille odottamaan seuraavaa kertaa. No Pablohan oli tietysti reippaana poikana päättänyt pelata itsekseen seuraavana päivänä, kun olimme töissä. Kaikki tapit, yhtä lukuunottamatta olivat nakerreltu silpuksi lattialle. Kai sen piti tarkistaa olisiko siellä taas niitä nameja. =D Että se siitä pelistä...pitänee nikkaroida Sulolle uusi, jahka kerkeää.

Tänään Pablolla kävi mieluisa vieras, 10-kuinen Obelix juniori. Pojat pääsivät riehumaan oikein olan takaa viereisessä koirapuistossa. Siinä riitti Pablolla taas ihmettelemistä, kun kaveri roikkui milloin missäkin huulessa tai korvassa kiinni. Joutui välillä selättämäänkin villin pojan. Sitten taas juostiin uudestaan kilpaa päät kuolassa. Kiitokset hyvästä energianpurkuseurasta!

Komea Obe vasemmalla.