Harjoittelua

Lainattiin Quattron porukoilta häkki viime viikolla. Koitetaan totuttaa Pablo sellaiseen, jossa voisi sitten näyttelyissä relata. Kovin on häkki tuntunut pelottavalta tähän asti, mutta eilen ja tänään poika suostui jopa hetken makailemaan siellä. Sain ovenkin suljettua hetkeksi eikä paniikkia syntynyt. Pitihän sinne häkkiin alussa itsekin änkeytyä, jotta poju huomasi ettei ole pelättävää. Ehkä tuttu haju auttaa sopeutumaan ja huomaamaan ettei siinä olekaan mitään pelättävää. Yritin myös selittää, että kyllä se Quattrokin on siellä ollut, että mene mene vaan... Otetaan häkki varmaan Lahden näyttelyyn mukaan ja koitetaan suostuuko se siellä menemään sinne.
Nyt pitäisi taas treenata paljon näyttelyä varten. Se järjestetään parkkihallissa, joten täytyy varmaan mennä nyt jonnekin parkkihalliin tässä lähellä ja vähän kävellä siellä ja kuunnella kaikuvia ääniä.

Iloiset pojat menossa mukana

Tänään kävimme Ninan ja Sulon kanssa Match Showssa Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksessa. Ilma ei kovin lupaavalta näyttänyt aamulla, mutta kirkastui onneksi kummasti mätsärin alkaessa. Tuttuun tyyliinsä Pablo uhkui energiaa ja iloisuutta, samoin kuin Sulo Suloinen. Pablo ei meinannut rauhoittua ollenkaan ja tietenkin taas ihmetteli miksi pitää odotella ja seisoskella paikallaan, eikä pääse leikkimään, kun kerran leikkikavereitakin näkyisi olevan. Kauhean pitkää aamulenkkiä kun ei tehty sateen takia, niin varmaan sekin oli taas osasyynä liialliseen energisyyteen. Ja onhan siellä aina niitä ihania tyttöjä, jotka Pabloa häiritsevät. Kehässä meni miten meni, kaaduinkin kerran polvilleni, sen verran liukkaaksi sade oli maan tehnyt. =) Saatiin kuitenkin punainen nauha. Sulo sai myös punaisen nauhan. Kumpikaan ei sijoittunut, mutta kokemusta tuli taas lisää ja hauskaa oli! Quattrokin kävi meitä siellä moikkaamassa. Herra oli eilen taas tehnyt huippusuorituksia agilityssä, onnea vielä kerran!
Mätsärin jälkeen suuntasimme Haltialaan, jossa pojat saivat sitten energiansa juosta pois. Kyllä oli porukalla väsynyt olo sen jälkeen, uni näyttää maistuvan vieläkin pojulle...



































Ja tässä mennään...metsään...

Pupun jäljillä

Eilen kävimme taas tekemässä pupulla jäljen Falkullan lähelle metsikköön. Pojat lähtivät jäljelle yhtä innokkaasti kuin ennenkin, ja me pusikot rytisten perässä. Siinä vaiheessa oli jo alkanut hämärtää, joten itse en enää erottanut merkittyä jälkeä. Mutta kai se jotenkuten meni, kova vauhti ja into oli ainakin päällä vaikka pupua ei ihan heti löytynytkään.
Katsoimme parhaaksi luopua tästä jänösestä, koska ei sitä kai viitsi kovin montaa kertaa käyttää. Pitänee hankkia lisää harjoittelumateriaalia. Mukavaa tämä jälkiharjoittelu!

Katastrofin aineksia...

Tänään lähdettiinkin tien päälle jo klo 7 aamulla. Vähän turhan aikainen herätys näin sunnuntain lepopäivälle, hyvä kun sängystä ylös päästiin, Pablokin oli kummissaan aikaisesta aamusta.
Kohti Hyvinkäätä siis Noutajakoirajärjestön päänäyttelyyn. Näyttely järjestettiin hallissa ja Pablollahan ei ollut sellaisista tiloista kokemusta. Hallissa oli tapahtunut vesivahinko, joten tilaa oli jouduttu pienentämään entisestään ja lattia oli päälystetty jollain valkoisella matolla.
No epelihän oli tietysti kummissaan kun päästiin halliin sisään, että mikäs paikka tämä nyt on. Hallissa kun oltiin, kaikuivat kaikki äänet mukavasti. Ja koiria oli paikalla viitisensataa, että vilskettä ja meteliä kyllä riitti. Siitä se ilo sitten alkoi. Action man pisti siis hösseliksi. Pikkuisen oli noloa yrittää viriilin nuoren pojan kanssa pujotella muiden koirien seassa, vaati hieman käsivoimiakin... Ekaksi ei meinattu löytää edes oikeaa kehää, koska ne oli merkattu aika huonosti. Päästiin kuitenkin kehään asti. Pablo oli ilmoitettu nuorten luokkaan, jossa oli viisi osanottajaa. Kehässä se hieman onneksi rauhoittui (hetkellisesti), muisti kai että tämä on se juttu, jossa pitää seisoskella paikallaan. Sitten tuli meidän vuoro mennä tuomarin tutkittavaksi. Siitähän ei mainannut tulla yhtään mitään. Kaveri ei halunnut itseään tutkittavan, ulvahtikin yhdessä vaiheessa, mukamas sattui, joopa joo. Tuomari onneksi nauroi sen temppuilulle, minua lähinnä itketti ja tuskan hiki oli päässä. Sitten piti juoksennella siinä ympäriinsä ja seistä taas paikallaan mahdollisimman hyvässä asennossa. Hyvässä...siitä voidaan olla montaa mieltä. Ja paikalla pysyminen...ei edes puhuta siitä. Saatiin kuitenkin punainen nauha, ihan hyvin, koska melkein luulin että meidät nauretaan kehästä ulos, heh heh. No sitten piti vielä juosta rinkiä muiden kanssa, siinä vaiheessa meille sitten tarjottiin vain lämmintä kättä. Tosin tuomari sanoi sitten, että koira on jees, mutta vähän överiksi meni. Eikä saa kuulemma lannistua, harjoitusta vaan, kyllä se siitä. Siitä sitten vaivihkaa kohti kotia lähdettiin, ei kehdattu enää jäädä katsomaan muita kehiä...
Mutta nyt jo naurattaa, silloin ei, hermot siinä meinas mennä ton epelin kanssa. Ja kyllähän se koirakin sen vaistosi, ettei emäntäkään ihan rauhallisesti ottanut.
















Jonkunmoinen kuvakin saatiin, jossa kaveri seisoo sentään hetken paikallaan =D
Tuomarina toimi Torunn Sorbye Norjasta.

Action man vauhdissa

Herra Q on Pablon idoli. Ei ole riemulla rajaa, kun Pablo pääsee Q:n seuraan. Sitä se seuraa kuin hai laivaa, joskus ärsyyntymiseen asti. Minne vaan Quattro menee, Pablo perässä. Quattron, Wilkun ja Susannan kanssa käydään välillä Haltialassa uintiretkillä tai sitten muuten vaan lenkillä tai nähdään koirapuistossa. Q on Pablon mielestä maailma paras ja tosi cool. =D Toivottavasti coolius tarttuisi joskus meidänkin poikaan, jottei aina tarttisi olla sellainen action man ja säheltäjä...

Sulo Suloinen on Pablon uusin tuttavuus. Sulon kanssa lenkkeillään, tehdään tonnikala ja pupujälkeä sekä välillä otetaan tottelevaisuusharjoituksia. Kävimme Sulon kanssa jälkikurssilla loppukesästä. Siellä oli valmiiksi tehtynä vesimakkara- ja tonnikalajälki, jota koirat pääsivät nuuskimaan. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka haisteleminen voi viedä puhdin pois pahemmastakin duracell-pojasta. Todella hyvää treeniä energiselle koiralle. Kurssista innostuneina olemmekin sitten tehneet muutaman kerran tonnikalajälkeä ja myös raahanneet jäniksellä jäljen. Pupusta molemmat ovat tosi innoissaan ja jäljen etsiminen meneekin jo tosi hienosti.

Näyttelyistä

Alkukesästä olimme Minna Toivolan järjestämällä esittämiskurssilla. Siellä harjoiteltiin kuinka näyttelyissä tulisi koira esittää ja miten koiran tulisi seistä jne.
Koirakkoja oli muistaakseni kymmenkunta ja kaikki erirotuisia. Joten pääsimme myös näkemään kuinka muita rotuja esitetään.
Kurssi oli mukava kokemus ja hyvin järjestetty, sain sieltä paljon vinkkejä ja tietoa näyttelyistä. Nyt sitten pitäisi saada oma jännitys kuriin ja siten myös koira esiintymään rennosti ja turhia riehumatta. Kuvassa Pablo seisoo liian kasassa, joten harjoittelemista riittää.















Pablon ensimmäinen koiranäyttely oli Hakunilassa, jossa tuomarina toimi Filip Johnsson Ruotsista.




















Ei se nyt loppujenlopuksi huonosti mennytkään, vaikka jännitys oli aika huima. Tuomari näytti tykkäävän.

Tämä kuva on labradorien Club Showsta 23.8.08. Pablo osallistui junioriluokkaan ja sijoittui toiseksi.

Kotipihalla on kivaa makailla!

Takapihalle on päästävä makailemaan, oli sää mikä hyvänsä.
Siellä voi kaivella, tarkkailla lintuja tai haukkua siileille, tosin nyt en enää pelkää niitä niin paljoa...
Kuoppia tykkään kaivaa, kukkapenkkiin on ihanaa kellahtaa jos tulee liian kuuma, viileä multa viilentää sopivasti.

Pablo viihtyy Mäntsälässä

Mäntsälässä on Pablon "mummola". Siellä on hauskaa, kun saa juoksennella ja riehua isolla pihalla ja juoksuttaa muita perässään, kun on varastanut kastelukannun tai muuta pureskeltavaa. Pablon lempipuuhaa on myös kantaa kaikki mahdolliset hakatut halot ympäri pihaa, niitä saa sitten sieltä perässä kerätä pois.

Siellä saa myös maistella mahansa kipeäksi omenoista.