Pablo lähtee huomenaamuna joulun viettoon Mäntsälään ja me lähdemme Pariisiin. Saattaa tulla kyllä ikävä poikaa...mutta eiköhän se keksi siellä tekemistä ja kepposia. =D

Näyttelyhuumaa

Ei tullut voittoa kannustuksesta huolimatta ;D Hieno päivä kaikin puolin ja kokemusta kertyi taas roppakaupalla. Messuhallin tilat olivat hyvät ja väljät, oli suhteellisen helppo liikkua paikasta toiseen. Aikainen aamuherätys oli ainoa miinus, kello kuudelta ylös, huh. Kahdeksalta piti olla jo paikan päällä, Pablon kehä alkoi yhdeksän aikaan.

En ihmeekseni jännittänyt ollenkaan niin paljoa, kuin aikaisemmin, kai tähänkin sitten alkaa jo tottumaan. Voi olla että lähdettiin vähän liiankin rennolla otteella tähän näyttelyyn. Pablo kaipaa runsaasti harjoitusta, varsinkin tuomarin käsittely on aina se ongelmakohta. Nytkin se innostui ihan liikaa, kun tuomari tuli kohti, eikä malttanut seistä kunnolla aloillaan. Miten sen pomppimisen oikein saisi kuriin, vinkkejä otetaan vastaan... Ninalle suuret kiitokset seurasta ja kantoavusta! =D

Tuomarina toimi Per Iversen Norjasta.

Arvostelu: Ok koko, tarvitsee lisää aikaa kehittyäkseen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula, toivoisin voimakkaampaa ja täyteläisempää rintakehää. Hyvät jalat ja tassut. Saisi olla yhdensuuntaisemmat liikkeet. Erittäin ystävällinen ja innostunut uros.

Sorsastusta ja jännitystä

Ostin Pablolle uuden lelun, vanhat on jo niin moneen kertaan teurastettuja ja kasaan kursittuja. Pehmosorsa, josta kuuluu sorsamainen kvaak-ääni, on heti kovassa käytössä. Heti aamusta poju nappasi sorsan suuhunsa ja kvaakutteli menemään. Kerrankin löytyi sellainen lelu, josta ei lähde korvia vihlova vinkuminen, hienoa.

Eilen illalla tavattiin Quattron porukat puistossa. Pallottelua ja Q:n härnäämistä. Mietittiin huomista näyttelyäkin. Pientä jännitystä alkaa olla ilmassa, nyt kun tajusin että sehän tosiaan on huomenna...apua. Miten sitä taas saisi omat hermonsa pysymään kurissa. Tuntuu ettei se jännitys siellä paikan päällä helpota ikinä. Ja varsinkin nyt kun on vuoden suurin näyttely edessä. Onneksi sain Ninan apuriksi, ettei tarvitse ihan yksin raahata häkkiä ja koiraa halliin. Saas nähdä millä tuulella poika on, malttaako esiintyä lainkaan vai meneekö showksi...

Sulo yökylässä

Sulo walesintiikeri tuli meille yökylään eilen. Pablo on siitä aivan innoissaan, paitsi silloin kun kaveri roikkuu huulessa tai korvassa kiinni. Eilen Pablo haastoi Sulon tuijotuskisaan, yritti saada kaveria riehumaan. Yritetään nyt kuitenkin välttää sisällä riehumista ja pitää huonekalut paikoillaan. Ihan hyvin pojat osaavat sitten sisällä rauhoittua, kun ovat saaneet ulkoilla kunnolla.
Käytiin päivällä lenkillä ja törmättiin koirapuistossa Quattroon ja Mangoon. Pablo nautti kun sai telmiä molempien kaveriensa kanssa. Ja Mangolla oli vientiä näiden kahden nuoren pojan kanssa.
Iltapäivällä Sanna tuli kylään ja lähdettiin sitten poikien kanssa taas ulkoilemaan. Tommo sai rauhassa katsoa futista sen aikaa.
Illalla pojat menivät ihan nätisti nukkumaan ja yöllä joku kaveri taisi hiipiä salaa sänkyynkin nukkumaan. Aamulla molemmat kävivät tökkimässä märillä nenuillaan ja pomppivat päällä, kun yrittivät saada meitä hereille. Se siitä pitkään nukkumisesta.
Ajattelin että kahden koiran ulkoiluttaminen yksin olisi haasteellista, mutta ihan hyvinhän se tänä aamuna sujui. Pablo käveli tosi nätisti ja odotteli aina Suloa.
Oli tarkoitus lähteä retkeilemään poikien kanssa tänään, mutta ulkona näyttää satavan vettä, harmin paikka. Voi olla että jää sitten vähän lyhyemmäksi kävelyksi vaan. Täytyy käydä sitten vielä koirapuistossakin riehumassa pahemmat energiat pois.
T toivotti myös Sulon tervetulleeksi jatkossakin hoitoon koska vaan, pojat kun tulevat niin hyvin toimeen ja onhan Sulo niin Suloinen!









Sängyn valtaajat.

Pojat väsyneinä.

Lumisukeltaja

Voi onnen päiviä, kun saapui se kauan odotettu lumi tänne pääkaupunkiseudulle! Viime talven lumettomuuden muistaessani, mietin muistaakohan Pablo ollenkaan lunta, kun se oli kuitenkin kovin pieni silloin. Mutta kyllähän se muisti! Kun oven aukaisee aamulla lenkille mentäessä, kaveri sukeltaa samantien pää edellä hankeen. Se on varmaan parasta mitä Pablo tietää. Luonto on kyllä upean näköinen valkoista hohtaessaan, poissa on se pimeys ja tylsyys, joka ilman lunta vallitsee. Sitä oikein odottaa että pääsisi lenkille. Nyt vaan peukkuja pitämään, jotta se pysyisi maassa mahdollisimman kauan. (Taitaa sataa jo räntää...) Toivottavasti tästä talvesta tulisi edes lumirikkaampi kuin edellisestä.

Talvi tuli sittenkin!

Tänä aamuna kun herättiin, näytti mittari -8 astetta. Huh, mikä pakkanen! Laitoin kunnolla päälle, untuvatakin ja kaikki, mutta kuumahan siellä tuli tarpoessa, poskia vaan vähän nipisteli näin äkkiseltään. Pablo oli innoissaan, se kun tykkää lumesta yli kaiken. Ihmeen nätisti se kuitenkin tassutteli aamulenkin. Eilen illalla se oli kuulemma vetänyt kuin veturi innoissaan. Lenkin jälkeen se yleensä heittäytyy etupihalle kieriskelemään, siis jos on lunta.
Eilen iltapäivällä saatiin vihdoin talvirenkaatkin alle, viime tipassa. Ei olisi ollut tänä aamuna muuten tielle asiaa. Joka renkaanvaihtopaikassa oli monen päivän jonot, itse kun ei niitä viitsitty laittaa laiskat.
Ihan kiva että on muutama aste pakkasta, piristävää sen sadekauden jälkeen. Eikä tarvitse olla koko ajan pyyhkimässä kaverin masua. Ja voi päästää sen takapihallekin, nyt kun se on jäässä. Sadesäällä se on pelkkää mutalöllöä.
Ai niin yks päivä kuulin hauskan kommentin lenkillä ollessamme. Tuli joku narttukoira vastaan ja Pablo alkoi sille inistä siinä eikä malttanut jatkaa matkaa. Se nainen tokaisi että malttaako se Julio Iglesias lähteä nyt ollenkaan... Pablo taisi serenaadia laulaa neitoselle. =D

Vähän treenailua

Lauantaina lähdettiin Pablon ja Sulon kanssa vierailemaan amerikanbuldoggi harrastajien toko treeneihin. Treenaaminen nyt oli vähän sitä sun tätä. Pablo ei aluksi halunnut keskittyä lainkaan, kun olisi pitänyt vaan päästä moikkailemaan muita, yllätys... Menin sitten sen kanssa vähän sivumpaan harjoittelemaan kontaktia ja seuraamista. Välillä se sujuikin ihan kohtalaisen hyvin. Pablo on vaan sellainen häseltäjä, ettei malttaisi millään keskittyä. Kestää aina hetken aikaa, ennenkuin viitsii kuunnella. Mutta sitten kun se innostuu, tekee asioita yllättävänkin hyvin. Otettiin myös paikalla makuuta ja luoksetuloa liinassa, en ihan luottanut siihen ettei ryntää buldoggien seuraan. Mutta se sujui ihan loistavasti. Matkalla takaisin, pojat saivat juoksennella vapaana pallon perässäkin. Kolme tuntia oltiin reissussa ja käytiin sen jälkeen meillä kahvilla. Väsynyttä porukka taisi olla retken jälkeen, mutta mukavaa oli! Kiitos taas seurasta Ninalle ja Sulolle. =D














Treenikuvan ottanut Mia Wahlsten

Erinomainen viikonloppu

Mitä hä?
Perjantaina lähdettiin ajamaan Lahteen töiden jälkeen, ettei tarvitsisi niin aikaisin herätä näyttelyaamuna. Oltiin siis yötä Tommon vanhempien luona. Herätys oli lauantai aamuna kuitenkin jo klo seitsemän, jotta ehdittäisiin ajoissa paikalle. Kehät alkoivat puoli kymmeneltä.
Yllättävän rauhallisesti Pablo suhtautui parkkihalliin, eikä tällä kertaa sen kummemmin piitannut kaikuvista äänistä. Siellä oli tosin paljon tilavampaa, kuin esim. Hyvinkäällä viime näyttelyssä. Itsekin osasin jo ottaa vähän rauhallisemmin . Mitä nyt suuta kuivasi ja jännitti hieman... Mutta pääasia että koira oli rennompi kuin edellisellä kerralla eli se yllätti positiivisesti. Ja häkissäkin se suostui olemaan jonkun verran, tosin tykkäsi enemmän katsella meininkiä sen ulkopuolelta. Tommo oli suurena apuna, koska Pablo rauhoittui hänen kanssaan tosi hyvin ja minä sain sitten rauhassa katsella muita kehiä.
Nuorten luokassa oli kolme koiraa, yksi oli poissa. Pablo sai laatuarvosteluksi erinomaisen, ja tuli luokkansa kakkoseksi, elikä hienosti meni. Juoksi tosi kivasti, ei pomppinut ollenkaan eikä katsellut juuri sivuilleen. Tosin meinasi sitten tuomarin päälle hypätä kerran. Alkaa se kait kuitenkin pikkuhiljaa oppia mikä on homman nimi. Päästiin vielä PU kehäänkin, luulin että olisimme voineet jo lähteä, mutta onneksi kehäavustaja neuvoi jäämään. Sen verran hukassa nämä säännöt vielä ovat näköjään... Siinä kehässä ei kuitenkaan enää pärjätty. Mutta hyvä näin!
Näyttelyn jälkeen ajettiin Mäntsälään, jossa oltiin seuraava yö. Pablolla siis oikein reissuviikonloppu.
Kuvista ei tullut oikein hyviä, huono kamera...

Arvostelu, tuomarina Riitta Liisa Lehtonen: Hyvä tyyppi ja koko. Hyvä pää, mutta silmät sijaitsevat liian kaukana toisistaan. Vahva luusto. Vielä melko kapea eturinta. Erinomainen karva ja häntä. Lihaksikas ja hyväkuntoinen. Riehakas, mutta osaa esiintyä halutessaan.

Harjoittelua

Lainattiin Quattron porukoilta häkki viime viikolla. Koitetaan totuttaa Pablo sellaiseen, jossa voisi sitten näyttelyissä relata. Kovin on häkki tuntunut pelottavalta tähän asti, mutta eilen ja tänään poika suostui jopa hetken makailemaan siellä. Sain ovenkin suljettua hetkeksi eikä paniikkia syntynyt. Pitihän sinne häkkiin alussa itsekin änkeytyä, jotta poju huomasi ettei ole pelättävää. Ehkä tuttu haju auttaa sopeutumaan ja huomaamaan ettei siinä olekaan mitään pelättävää. Yritin myös selittää, että kyllä se Quattrokin on siellä ollut, että mene mene vaan... Otetaan häkki varmaan Lahden näyttelyyn mukaan ja koitetaan suostuuko se siellä menemään sinne.
Nyt pitäisi taas treenata paljon näyttelyä varten. Se järjestetään parkkihallissa, joten täytyy varmaan mennä nyt jonnekin parkkihalliin tässä lähellä ja vähän kävellä siellä ja kuunnella kaikuvia ääniä.

Iloiset pojat menossa mukana

Tänään kävimme Ninan ja Sulon kanssa Match Showssa Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksessa. Ilma ei kovin lupaavalta näyttänyt aamulla, mutta kirkastui onneksi kummasti mätsärin alkaessa. Tuttuun tyyliinsä Pablo uhkui energiaa ja iloisuutta, samoin kuin Sulo Suloinen. Pablo ei meinannut rauhoittua ollenkaan ja tietenkin taas ihmetteli miksi pitää odotella ja seisoskella paikallaan, eikä pääse leikkimään, kun kerran leikkikavereitakin näkyisi olevan. Kauhean pitkää aamulenkkiä kun ei tehty sateen takia, niin varmaan sekin oli taas osasyynä liialliseen energisyyteen. Ja onhan siellä aina niitä ihania tyttöjä, jotka Pabloa häiritsevät. Kehässä meni miten meni, kaaduinkin kerran polvilleni, sen verran liukkaaksi sade oli maan tehnyt. =) Saatiin kuitenkin punainen nauha. Sulo sai myös punaisen nauhan. Kumpikaan ei sijoittunut, mutta kokemusta tuli taas lisää ja hauskaa oli! Quattrokin kävi meitä siellä moikkaamassa. Herra oli eilen taas tehnyt huippusuorituksia agilityssä, onnea vielä kerran!
Mätsärin jälkeen suuntasimme Haltialaan, jossa pojat saivat sitten energiansa juosta pois. Kyllä oli porukalla väsynyt olo sen jälkeen, uni näyttää maistuvan vieläkin pojulle...



































Ja tässä mennään...metsään...

Pupun jäljillä

Eilen kävimme taas tekemässä pupulla jäljen Falkullan lähelle metsikköön. Pojat lähtivät jäljelle yhtä innokkaasti kuin ennenkin, ja me pusikot rytisten perässä. Siinä vaiheessa oli jo alkanut hämärtää, joten itse en enää erottanut merkittyä jälkeä. Mutta kai se jotenkuten meni, kova vauhti ja into oli ainakin päällä vaikka pupua ei ihan heti löytynytkään.
Katsoimme parhaaksi luopua tästä jänösestä, koska ei sitä kai viitsi kovin montaa kertaa käyttää. Pitänee hankkia lisää harjoittelumateriaalia. Mukavaa tämä jälkiharjoittelu!

Katastrofin aineksia...

Tänään lähdettiinkin tien päälle jo klo 7 aamulla. Vähän turhan aikainen herätys näin sunnuntain lepopäivälle, hyvä kun sängystä ylös päästiin, Pablokin oli kummissaan aikaisesta aamusta.
Kohti Hyvinkäätä siis Noutajakoirajärjestön päänäyttelyyn. Näyttely järjestettiin hallissa ja Pablollahan ei ollut sellaisista tiloista kokemusta. Hallissa oli tapahtunut vesivahinko, joten tilaa oli jouduttu pienentämään entisestään ja lattia oli päälystetty jollain valkoisella matolla.
No epelihän oli tietysti kummissaan kun päästiin halliin sisään, että mikäs paikka tämä nyt on. Hallissa kun oltiin, kaikuivat kaikki äänet mukavasti. Ja koiria oli paikalla viitisensataa, että vilskettä ja meteliä kyllä riitti. Siitä se ilo sitten alkoi. Action man pisti siis hösseliksi. Pikkuisen oli noloa yrittää viriilin nuoren pojan kanssa pujotella muiden koirien seassa, vaati hieman käsivoimiakin... Ekaksi ei meinattu löytää edes oikeaa kehää, koska ne oli merkattu aika huonosti. Päästiin kuitenkin kehään asti. Pablo oli ilmoitettu nuorten luokkaan, jossa oli viisi osanottajaa. Kehässä se hieman onneksi rauhoittui (hetkellisesti), muisti kai että tämä on se juttu, jossa pitää seisoskella paikallaan. Sitten tuli meidän vuoro mennä tuomarin tutkittavaksi. Siitähän ei mainannut tulla yhtään mitään. Kaveri ei halunnut itseään tutkittavan, ulvahtikin yhdessä vaiheessa, mukamas sattui, joopa joo. Tuomari onneksi nauroi sen temppuilulle, minua lähinnä itketti ja tuskan hiki oli päässä. Sitten piti juoksennella siinä ympäriinsä ja seistä taas paikallaan mahdollisimman hyvässä asennossa. Hyvässä...siitä voidaan olla montaa mieltä. Ja paikalla pysyminen...ei edes puhuta siitä. Saatiin kuitenkin punainen nauha, ihan hyvin, koska melkein luulin että meidät nauretaan kehästä ulos, heh heh. No sitten piti vielä juosta rinkiä muiden kanssa, siinä vaiheessa meille sitten tarjottiin vain lämmintä kättä. Tosin tuomari sanoi sitten, että koira on jees, mutta vähän överiksi meni. Eikä saa kuulemma lannistua, harjoitusta vaan, kyllä se siitä. Siitä sitten vaivihkaa kohti kotia lähdettiin, ei kehdattu enää jäädä katsomaan muita kehiä...
Mutta nyt jo naurattaa, silloin ei, hermot siinä meinas mennä ton epelin kanssa. Ja kyllähän se koirakin sen vaistosi, ettei emäntäkään ihan rauhallisesti ottanut.
















Jonkunmoinen kuvakin saatiin, jossa kaveri seisoo sentään hetken paikallaan =D
Tuomarina toimi Torunn Sorbye Norjasta.

Action man vauhdissa

Herra Q on Pablon idoli. Ei ole riemulla rajaa, kun Pablo pääsee Q:n seuraan. Sitä se seuraa kuin hai laivaa, joskus ärsyyntymiseen asti. Minne vaan Quattro menee, Pablo perässä. Quattron, Wilkun ja Susannan kanssa käydään välillä Haltialassa uintiretkillä tai sitten muuten vaan lenkillä tai nähdään koirapuistossa. Q on Pablon mielestä maailma paras ja tosi cool. =D Toivottavasti coolius tarttuisi joskus meidänkin poikaan, jottei aina tarttisi olla sellainen action man ja säheltäjä...

Sulo Suloinen on Pablon uusin tuttavuus. Sulon kanssa lenkkeillään, tehdään tonnikala ja pupujälkeä sekä välillä otetaan tottelevaisuusharjoituksia. Kävimme Sulon kanssa jälkikurssilla loppukesästä. Siellä oli valmiiksi tehtynä vesimakkara- ja tonnikalajälki, jota koirat pääsivät nuuskimaan. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka haisteleminen voi viedä puhdin pois pahemmastakin duracell-pojasta. Todella hyvää treeniä energiselle koiralle. Kurssista innostuneina olemmekin sitten tehneet muutaman kerran tonnikalajälkeä ja myös raahanneet jäniksellä jäljen. Pupusta molemmat ovat tosi innoissaan ja jäljen etsiminen meneekin jo tosi hienosti.

Näyttelyistä

Alkukesästä olimme Minna Toivolan järjestämällä esittämiskurssilla. Siellä harjoiteltiin kuinka näyttelyissä tulisi koira esittää ja miten koiran tulisi seistä jne.
Koirakkoja oli muistaakseni kymmenkunta ja kaikki erirotuisia. Joten pääsimme myös näkemään kuinka muita rotuja esitetään.
Kurssi oli mukava kokemus ja hyvin järjestetty, sain sieltä paljon vinkkejä ja tietoa näyttelyistä. Nyt sitten pitäisi saada oma jännitys kuriin ja siten myös koira esiintymään rennosti ja turhia riehumatta. Kuvassa Pablo seisoo liian kasassa, joten harjoittelemista riittää.















Pablon ensimmäinen koiranäyttely oli Hakunilassa, jossa tuomarina toimi Filip Johnsson Ruotsista.




















Ei se nyt loppujenlopuksi huonosti mennytkään, vaikka jännitys oli aika huima. Tuomari näytti tykkäävän.

Tämä kuva on labradorien Club Showsta 23.8.08. Pablo osallistui junioriluokkaan ja sijoittui toiseksi.

Kotipihalla on kivaa makailla!

Takapihalle on päästävä makailemaan, oli sää mikä hyvänsä.
Siellä voi kaivella, tarkkailla lintuja tai haukkua siileille, tosin nyt en enää pelkää niitä niin paljoa...
Kuoppia tykkään kaivaa, kukkapenkkiin on ihanaa kellahtaa jos tulee liian kuuma, viileä multa viilentää sopivasti.

Pablo viihtyy Mäntsälässä

Mäntsälässä on Pablon "mummola". Siellä on hauskaa, kun saa juoksennella ja riehua isolla pihalla ja juoksuttaa muita perässään, kun on varastanut kastelukannun tai muuta pureskeltavaa. Pablon lempipuuhaa on myös kantaa kaikki mahdolliset hakatut halot ympäri pihaa, niitä saa sitten sieltä perässä kerätä pois.

Siellä saa myös maistella mahansa kipeäksi omenoista.

Pentukurssi

Kävimme Pablon kanssa pentukurssilla opettelemassa perusasioita ja tapaamassa muita pentuja.

Gimme five!

Pikku-Pablo

Pablo saapui terhakkaana uuteen kotiinsa heinäkuussa 2007.
Olin kesälomalla viisi viikkoa pennun kanssa kotona ja sinä aikana se oppikin aika hyvin sisäsiistiksi, mitä nyt välillä oli pieniä kakkakepposia ja muita yllätyksiä. Pablon ollessa pieni, pahimmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, tosin listat ja seiniä kyllä jyrsittiin. Mutta esineitä eikä kengiä onneksi ollenkaan (paitsi puuarkun reunat ja uuden ruokaryhmän tuolien jalat...)















Pablo oli villi ja energinen alusta lähtien, kaivaminen ja palloleikit olivat mukavaa puuhaa. Vieläkin Pablo kaivaa takapihalta mm. kaikki kukkasipulit ylös...