Eilen kävimme taas tekemässä pupulla jäljen Falkullan lähelle metsikköön. Pojat lähtivät jäljelle yhtä innokkaasti kuin ennenkin, ja me pusikot rytisten perässä. Siinä vaiheessa oli jo alkanut hämärtää, joten itse en enää erottanut merkittyä jälkeä. Mutta kai se jotenkuten meni, kova vauhti ja into oli ainakin päällä vaikka pupua ei ihan heti löytynytkään.
Katsoimme parhaaksi luopua tästä jänösestä, koska ei sitä kai viitsi kovin montaa kertaa käyttää. Pitänee hankkia lisää harjoittelumateriaalia. Mukavaa tämä jälkiharjoittelu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti