Kohti Hyvinkäätä siis Noutajakoirajärjestön päänäyttelyyn. Näyttely järjestettiin hallissa ja Pablollahan ei ollut sellaisista tiloista kokemusta. Hallissa oli tapahtunut vesivahinko, joten tilaa oli jouduttu pienentämään entisestään ja lattia oli päälystetty jollain valkoisella matolla.
No epelihän oli tietysti kummissaan kun päästiin halliin sisään, että mikäs paikka tämä nyt on. Hallissa kun oltiin, kaikuivat kaikki äänet mukavasti. Ja koiria oli paikalla viitisensataa, että vilskettä ja meteliä kyllä riitti. Siitä se ilo sitten alkoi. Action man pisti siis hösseliksi. Pikkuisen oli noloa yrittää viriilin nuoren pojan kanssa pujotella muiden koirien seassa, vaati hieman käsivoimiakin... Ekaksi ei meinattu löytää edes oikeaa kehää, koska ne oli merkattu aika huonosti. Päästiin kuitenkin kehään asti. Pablo oli ilmoitettu nuorten luokkaan, jossa oli viisi osanottajaa. Kehässä se hieman onneksi rauhoittui (hetkellisesti), muisti kai että tämä on se juttu, jossa pitää seisoskella paikallaan. Sitten tuli meidän vuoro mennä tuomarin tutkittavaksi. Siitähän ei mainannut tulla yhtään mitään. Kaveri ei halunnut itseään tutkittavan, ulvahtikin yhdessä vaiheessa, mukamas sattui, joopa joo. Tuomari onneksi nauroi sen temppuilulle, minua lähinnä itketti ja tuskan hiki oli päässä. Sitten piti juoksennella siinä ympäriinsä ja seistä taas paikallaan mahdollisimman hyvässä asennossa. Hyvässä...siitä voidaan olla montaa mieltä. Ja paikalla pysyminen...ei edes puhuta siitä. Saatiin kuitenkin punainen nauha, ihan hyvin, koska melkein luulin että meidät nauretaan kehästä ulos, heh heh. No sitten piti vielä juosta rinkiä muiden kanssa, siinä vaiheessa meille sitten tarjottiin vain lämmintä kättä. Tosin tuomari sanoi sitten, että koira on jees, mutta vähän överiksi meni. Eikä saa kuulemma lannistua, harjoitusta vaan, kyllä se siitä. Siitä sitten vaivihkaa kohti kotia lähdettiin, ei kehdattu enää jäädä katsomaan muita kehiä...
Mutta nyt jo naurattaa, silloin ei, hermot siinä meinas mennä ton epelin kanssa. Ja kyllähän se koirakin sen vaistosi, ettei emäntäkään ihan rauhallisesti ottanut.
Jonkunmoinen kuvakin saatiin, jossa kaveri seisoo sentään hetken paikallaan =D
Tuomarina toimi Torunn Sorbye Norjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti