Nallekarhutreffit ja taipumuksia etsimässä

Perjantaina oltiin tapaamassa Quattron uutta pikkusiskoa Unaa meidän Rudolfin kanssa. Pennut ovat melkein samanikäiset ja samankokoiset nallekarhupallerot. Hyvinhän ne pikkuiset tulivat toimeen ja olivat niin innoissaan kun saivat telmiä samanikäisen kanssa. Välillä piti tietysti käydä Qupsuakin kiusaamassa. Riekkumisen jälkeen maistui uni tosi hyvin, kuinkas muuten. (Lisää kuvia naperoista kuvissa.)

Lauantaina oli vuorossa Hattulan taipparit. Leon ja Eikun kanssa lähdettiin ajamaan sinne aamulla ja illansuussa oltiin takaisin kotona. Koko päivä saatiin siellä kulumaan hienoissa järvimaisemissa. Kotiintuomisia ei tullut, mutta tästä ei lannistuta, uutta matoa koukkuun vaan. Eli treenausta ja treenausta.

Päivä oli todella kuuma ja olimme Pablon kanssa viimeisiä, eli ei kovin hyvä yhtälö. Vesinouto meni ihan hyvin, mitä nyt poju lähti venettä kohti uimaan, mutta toi toisella kerralla lokin rantaan. Pieni aallokko vei linnun välillä pois näkyvistä, itsekin sain tiirailla, että minne se katosi. Paukkua ei pelännyt ollenkaan. Aallokko vei varmasti aika hyvin voimiakin.

Siitä suoraan ruudulle ja ensimmäisen heitetyn variksen toi salamana takaisin. Seuraavaa ei sitten enää tullutkaan. Mielestäni Pablo teki kyllä töitä löytääkseen linnun, mutta jotenkin ne olivat niin kaukana, ettei se vaan uskaltanut ilmeisesti irtaantua kunnolla hakemaan. Itseluottamuksen puutetta edelleen. Täytynee treenata kauempaa hakua. Alkoi ilmeisesti jo kyllästyttääkin, kun mitään ei löytynyt. Hakivat vielä tuomarin kanssa yhden vaakun metsästä ja sen se toi kyllä minulle. Siihen tyssäsivät nämä taipumuskokeet. Kyllähän tässä voi selitellä vaikka mitä, mutta nyt ei vaan ollut onni myötä. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.