Kiroileva siili

Takapihan avara luonto oli taas valloillaan perjantaina. Siili ystävämme tulivat taas kerran pihalle Pablon iloksi... tai kauhuksi. Siilin nähdessään se ryntää sen luo rähisten ja haukkuen. Se ei oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua, kai se on aika pelottava, kun ei heti lähdekään juosten pois vaan käpertyy kerälle.
Siilit eivät näköjään pelkää Pabloa ollenkaan, vaan tulevat aina välillä pihalle tuhisemaan. Muutamaan otteeseen yksi tuli ihan kuin uhallaan puolijuoksua Pablon selän takaa, puhisi ja sähisi hetken aikaa kukkaruukun takana, meni sitten aidan ali toiselle puolelle. Sieltä sitten kurkkasi kulman takaa selvästi katsoen, missä se peto luuhaa, kun ei tällä kertaa huomannut ollenkaan. Istuttiin patiolla ja kaveri vaan kurkki siinä metrin päässä aidan alta, eikä pelännyt yhtään. Ihan mukavaa iltaohjelmaa.
Tänään piti mennä Hyvinkään koiranäyttelyyn, muttei sitten päästykään kun poika joutui antibiootti ja kortisooni kuurille. Taas tulehduksia ja kauhea paksu hilse alaselässä. Otettiin allergiatesti lääkärissä ja odotellaan vastausta siitä. Lopetetaan varmaankin nappulan syönti ja aloitetaan kotiruoka. Pablo oli todella hienosti lääkärissä, ojensi vaan coolisti tassunsa lääkärin ottaessa verikoetta, vaikka emäntää meinasi alkaa heikottaa.