Opettelimme yhtenä päivänä Pablon kanssa pelaamaan älypeliä, jonka se sai Sulolta lainaksi. Peli on puinen, jossa on tappeja, joiden alle voi piilottaa nameja. Koiran pitäisi nostaa pois ne tapit , joiden alla namit ovat piilossa. Hienosti Pablo niitä nostelikin, nosti tosin kaikki, vaikkei kaikkien alla ollutkaan palkintoa. Piti tietysti tarkistaa, josko vaikka olisikin. Peli jäi sitten tuolille odottamaan seuraavaa kertaa. No Pablohan oli tietysti reippaana poikana päättänyt pelata itsekseen seuraavana päivänä, kun olimme töissä. Kaikki tapit, yhtä lukuunottamatta olivat nakerreltu silpuksi lattialle. Kai sen piti tarkistaa olisiko siellä taas niitä nameja. =D Että se siitä pelistä...pitänee nikkaroida Sulolle uusi, jahka kerkeää.
Tänään Pablolla kävi mieluisa vieras, 10-kuinen Obelix juniori. Pojat pääsivät riehumaan oikein olan takaa viereisessä koirapuistossa. Siinä riitti Pablolla taas ihmettelemistä, kun kaveri roikkui milloin missäkin huulessa tai korvassa kiinni. Joutui välillä selättämäänkin villin pojan. Sitten taas juostiin uudestaan kilpaa päät kuolassa. Kiitokset hyvästä energianpurkuseurasta!
Komea Obe vasemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti